Häiden rahaliikenne on sellainen asia, joka on meidän kotonamme aiheuttanut viime viikkoina eniten rakentavaa keskustelua. Olemme kai ihan normaalituloisia ihmisiä, mutta säästöjä juuri näitä pirskeitä varten ei ole ehtinyt kovin monia pennosia kertymään. Etenkin kun olemme juuri ryhtymässä asuntokaupoille. Olemme siis joutuneet tekemään kompromisseja aiheen tiimoilta. Tässä kirjoituksessa kerron, mitä ja miksi.

Pihistämme:

1. Turhanpäiväinen tilpehööri. Emme kaipaa kakunkoristeita, ilmapalloja, saippuakuplia, pom pomeja, pöytähärpäkkeitä, kukka-asetelmia, kertakäyttökameroita tai photo boothia. Hääautoakaan emme tuunaa mitenkään ja tienvarsikyltit ovat tänä Google Mapsin sekä navigaattoreiden kulta-aikana turhaa roskaa ilotulitteista puhumattakaan.
2. Ulkonäkö ja oheistarvikkeet. En muutenkaan niin perusta tekokynsistä tai suihkurusketuksista. Kampaajatuttuni tulee laittamaan minun sekä kolmen kaasoni kuontalot, mutta meikin teen varmaankin itse. En myöskään kaipaa koreaa hääkimppua, vaan hyvin yksinkertaiset sesonkihorsmat riittävät vallan mainiosti kauniisti sidottuina. Hääpuvun osalta suurin kriteerini oli, että se täytyy löytää käytettynä. Tämä oli sekä budjetti- että ekologisuusvalinta. Niinpä kävin hakemassa Lovebirds-nimisestä liikkeestä Helsingin Kampista koltun viime viikolla. Hääkenkiin tosin panostin, sillä ostin Minna Parikan valkoiset Bunny-tennarit. Minulla oli kuitenkin 30-vuotislahjaksi saatu lahjakortti, jolla kuittasin ne, joten periaatteessa popoihin ei mennyt omia roposiani. Olen niistä muutenkin jo pitkään haaveillut raaskimatta kuitenkaan ostaa.
3. Sormukset. Kumpikaan meistä ei onneksi välitä isoista, näyttävistä koruista. Minulle riittää kihlasormukseni pienen timanttirivistön rinnalle käytännöllinen sileä sormus ilman mitään krumeluureja. Näille meidän valkokultaisille renkaille tulee hintaa alle 200 euroa kappaleelta. En aio myöskään laittaa muita killuttimia kuin pienet joululahjaksi saamani helmikorvakorut ja kenties yhden rannekorun, koska kuulemani mukaan morsiamella pitää olla yllään jotain vanhaa (ja sinistä, uutta sekä lainattua).
4. Avecit ja lapset. Teimme sellaisen linjauksen, että emme kutsu aveceja, joita emme tunne, vaikka pariskunta olisikin avo- tai avioliitossa. Rajaamme myös perheen pienimpien kutsut sukulaisten jälkeläisiin.
   

   Panostamme:

1. Ruoka ja juoma. Koska tuo sulho meni tosiaan kosimaan viinitilalla, oli itsestään selvää, että haluamme hääviinit vain ja ainoastaan sieltä. Siitä toki tulee hieman lisäkustannuksia, mutta ne ovat parhaillaan matkalla Espanjan Elchestä tänne Suomeen. Koska pienen viinitilan valikoima oli hyvin rajallinen, mikään valmis menupaketti ei sopinut viinien makuprofiileihin. Kustomoimme siis yhdessä pitopalvelun kanssa niihin sopivat pöperöt. Kuitenkin pidämme buffetin melko simppelinä ja pyrimme käyttämään mahdollisuuksien mukaan paljon satokauden tuotteita. Lisäksi tarjoamme illalla vielä iltapalaa, koska osa vieraista liitty juhlintaan vasta klo 19.
2. Häävieraiden viihtyvyys ja päivän sujuvuus on minulle ykkösprioriteetti. Koska pääsemme hääpaikalle vasta saman päivän aamuna järjestelemään paikkoja, ja olen itse jo siihen aikaan kaasoineni puunattavana, olen palkannut henkilökuntaa sekä yhden tapahtumatuottajan katsomaan, että pöydät tulee ojennukseen ja baari misattua sillä tavalla kuin olen ajatellut. Vieraita silmällä pitäen varaamme kuljetukset sekä kirkolta hääpaikalle että yömyöhällä Helsinkiin päin. Hääpaikalta pitää siis poistua tuhkimona viimeistään puoliltaöin. Tällä tavalla varmistamme, että näin myös tapahtuu.
3. Ohjelma. Meille tulee häihin elävää musiikkia sekä karaoke. Nämä ovat sellaisia asioita, joista en suostu tinkimään. Toki bändin saimme lahjaksi ja karaokevehkeet tulee niin ikään sukulaisten kautta, että sinäänsä varsinaista rahallista panostusta hääparin osalta näihin ei ole tulossa. Hääpaikan puolesta tulee myös äänentoisto, joten sitä ei tarvitse erikseen miettiä.

Tähän budjettiasiaan liittyen on myös huomionarvoinen seikka, että päätimme yhteistuumin jakaa kustannukset niin, että kumpikin maksaa omien vieraidensa kestitsemisen sekä oman laittautumisensa. Niin sanotut yhteiset kustannukset, kuten kuljetukset ja henkilökunta, maksetaan yhteiseltä taloustililtämme. Tämä johtuu siitä, että a) minun puoleltani tulee enemmän vieraita ja b) nämä minun vieraani ovat keskimääräistä janoisempia.

Päädyimme tähän myös sen vuoksi, että minulle tärkeintä tuossa päivässä on (sen lisäksi että astumme avioon) että sitä saavat tulla todistamaan ja kanssamme juhlimaan kaikki, keiden toivoisin olevan paikalla. En tahdo joutua karsimaan vieraita vain sen vuoksi, että olisi tasamäärä väkeä kun toisella ei ole niin paljon läheisiä ystäviä tai sukulaisia kuin minulla. Maksan mielelläni enemmän siitä, että kaikki minulle rakkaat ihmiset saavat osallistua tärkeään päiväämme.

Lue myös: Hääjärjestelyt -miten liikkeelle

Normaalisti kun jompi kumpi pariskunnan osapuoli kosii, päätetään yhdessä ajankohta naimisiinmenolle ja aletaan kenties pikkuhiljaa kartoittaa mahdollisia paikkoja vihkimiselle sekä hääjuhlalle.

Meidän tapauksessamme järjestys oli seuraavanlainen:

1. En edes muista, milloin sain päähänpinttymän siitä, että haluan tanssia häitäni vain ja ainoastaan Villa Smeds -nimisessä vanhassa ladossa. Ilmoitin siitä kuitenkin kovaan ääneen kaikille.
2. Alun perin olin kertonut avomiehelleni, että minä ainakin menen naimisiin (ihan viimeistään) karkauspäivänä 2020. Tämä kirvoitti keskustelun siitä, että toinen osapuoli ei missään nimessä halua talvihäitä. Ainoaksi mahdolliseksi ajankohdaksi jäi siis kesä 2019.
3. Kun tyttäremme täytti viime vuoden helmikuussa vuoden ja niin sanottu kosiokielto päättyi, aloin välittömästi odottaa sormusta ja lähetinkin viattomasti muutamia kuvia potentiaalisista koruista erilaisten pikaviestimien välityksellä.
4. Helmi-maaliskuun taitteessa ihan vain ohimennen satuin vilkaisemaan, miltä varauskalenteri Villa Smedsissä näyttää kesällä 2019. Järkytyin syvästi. Siellä ei ollut kesä-elokuussa yhtäkään vapaata viikonloppua, mutta yhdessä viikonlopussa oli alustava varaus. Ilmoittauduin oitis jonotuslistalle!
5. Alustava varaus vapautui ja kiirehdin varaamaan meille tuon viikonlopun. Kävin toki ensin tyttäreni kanssa paikan päällä katsomassa mestat, koska emme luonnollisesti halua ostaa sikaa säkissä. Miestä ei voinut ottaa tietenkään mukaan, sillä hän oli autuaan tietämätön tästä kaikesta. Tyttärenikin oli selvästi sitä mieltä, että hääpaikka miellyttää silmää, joten vahvistin varauksen.
6. Koska minulle oli ehdottoman selvää, että me haluaisimme mennä naimisiin vain ja ainoastaan Oulunkylän vanhassa kirkossa, varasin sen toukokuussa, vaikka kosintaa ei vielä kuulunutkaan. Meinasin tosin laittaa varaus-sähköpostiin, että sulhasen nimi saattaa vielä muuttua, mutta en viitsinyt tehdä sitä edes vitsillä, koska pelkäsin ettei seurakunta katsoisi sitä hyvällä ja kieltäisi minulta koko varauksen.
7. Kesäkuussa tiedustelin erittäin kohteliaasti ja hienovaraisesti, että meinaako tuo lapseni isä lainkaan kosia ja jos ei niin nyt olisi hyvä aika kertoa asiasta.
8. Lokakuussa kun kosinta vihdoin tapahtui, taisin ensimmäiseksi kysäistä ihan vain sivulauseessa kihlatultani, että olisikohan tuo kyseinen elokuinen viikonloppu ihan ookoo. Oli se.
9. Sitten alettiin riitelemään vieraiden määrästä ja budjetista, jonka olin jo tietenkin alustavasti tehnyt valmiiksi helmikuussa.
10. Kun näistä asioista päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen, valikoitui häiden teemaksi laatu korvaa määrän -tyyppinen minimalismi.

Voisin siis todeta, että häävalmistelumme ovat kohtalaisen hyvällä mallilla siitä huolimatta, että olen toistuvasti nähnyt painajaisia siitä, kuinka häihin on enää yksi päivä, enkä ole ehtinyt lähettää kutsujakaan. (Tämä ei sikäli kyllä haittaisi, koska suurin osa vieraista tiesi häiden ajankohdan jo ennen sulhasta ja ovat varanneet sen jo kalentereistaan…)

Kuvat on otettu Islannissa ystäväni häissä hotelli Budirissa.

Alla vielä muutamat vinkkini siihen, mistä häiden järjestelyssä kannattaa oikeasti lähteä liikkeelle:

• Hääpaikka on järkevää tosiaan varata hyvissä ajoin etenkin, jos haluaa pitää juhlat pääkaupunkiseudulla tai jossain tietyssä lokaatiossa.
• Kirkko on hyvä myös varata ajoissa heti kun päivä on selvillä, mikäli siis mielii järjestää kirkkohäät. Huom! Jotkut kirkot ottavat varauksia vain vuodeksi eteenpäin, joten ole tarkkana.
• Vierasmäärä määrittää oikeastaan koko budjetin ja asettaa myös aika paljon raameja tilan suhteen. On ihan hyvä nyrkkisääntö, että molempien avioliittoon osallistuvien puolelta tulisi suurin piirtein saman verran porukkaa. Koska meidän budjetti vihkikirkko on todella pieni, päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että sukulaiset sekä muu lähipiiri kutsutaan kirkkoon sekä syömään ja kaikki loput kaverit sitten iltajuhlaan virallisempien osuuksien jälkeen bailaamaan.
• Budjetti saattaa aiheuttaa itkua ja hampaiden kiristelyä etenkin jos hääparilla on hyvin erilainen näkemys siitä, mihin kymmeniä tuhansia euroja kannattaa tuhlata tai jos jomman kumman (tai molempien) sukulaiset loukkaantuvat ikiajoiksi, ellei kutsuvieraslista näytä tietynlaiselta.
• Kaasot ja bestman kannattaa myös varata hyvissä ajoin, sillä parhaat viedään käsistä. Ihan oikeasti. Tässä iässä kaveriporukassa saatta olla useammatkin häät vuodessa. Esimerkiksi minulle sattui niin, että yksi potentiaalisista kaasoistani menee itse naimisiin ensi kesänä, joten sovimme, että emme ole toistemme kaasoja. Toki häiden järjestelyssä saan sieltä suunnalta paljon vertaistukea ja voimme yhdessä kiertää kaiken maailman häämessuilla!

PS. Hääfiilistelyäni voit seurata muuten myös Pinterestistä @sarkasmiajashampanjaa sekä tietenkin Instagramissa @sarkasmiajashampanjaa