Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Pitääkö sinullakin olla henkilöbrändi?

Kävin viime viikolla mielenkiintoisessa Journalistiliiton seminaarissa liittyen henkilöbrändäykseen. Se herätti ajatuksia siitä, täytyykö meillä kaikilla olla henkilöbrändi, onko meillä kaikilla sellainen tahtomattamme sekä siitä, miten siihen voi vaikuttaa.

Eritoten freelancereille ja muille itsensä työllistäjille luovalla alalla on suotavaa nykypäivänä olla jonkinlainen brändi ja vahva some-presenssi, jotta voi erottua. On ensiarvoisen tärkeää kuitenkin ymmärtää, että brändi ei ole se, mitä sinä haluaisit ihmisten ajattelevan itsestäsi, vaan se, mitä he puhuvat sinusta kun et ole paikalla. Minun mielestäni brändi ja maine ovat synonyymejä tässä yhteydessä.

Sen vuoksi nuoruudessa isketyistä leimoista voi olla vaikeaa päästä irti. Minulla on esimerkiksi eräs älykäs ja kaunis ystävä, joka työskentelee finanssialalla, harrastaa triathlonia ja opiskeli ihan vaan työn ohessa maisteritutkinnon. Kuitenkin edelleen jotkut muistavat hänet siitä, että kymmenen vuotta sitten hän oli mukana suositussa tanssiryhmässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Otimme eilen ratkiriemukkaita eikä lainkaan kliseisiä joulukorttikuvia

Minun oma brändini puolestaan oli vielä vuosikymmenen alussa vähän hukassa. Sain usein kuulla kommentteja, kuten ”sähän olet ihan mukava selvinpäin” tai ”oletkin fiksu kun suhun tutustuu”. Silloin ajattelin, että minua ei kiinnosta, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Kuitenkin useamman potentiaalisen seurustelusuhteen kariuduttua arveluttavaan maineeseeni, järkeilin, ettei olekaan vallan yhdentekevää, millainen kuva ihmisillä on minusta.

On luonnollista, että ihmiset muuttuvat, rauhoittuvat, aikuistuvat ja asettuvat aloilleen. Brändi on kuitenkin valitettavan hitaasti kääntyvä laiva. Tiedän joidenkin noina sekavina aikoina minut tunteneen olevan nykyäänkin sitä mieltä, että tällainen hulttio ei ole soveltuva äidiksi. Se on vähän surullista. Eihän se, että on joskus ollut holtiton, tarkoita, ettei osaisi myöhemmin elämässään ottaa vastuuta ja olla hyvä vanhempi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palatakseni postauksen aiheeseen, eli henkilöbrändiin eritoten työelämässä, sosiaalinen media näyttelee nykypäivänä melko isoa roolia. On luonnollista, että nuorena tulee juhlittua ja koeteltua kanssaeläjien hermoja, mutta brändinrakentamisen näkökulmasta kaikkea ei tarvitse jakaa sosiaalisessa mediassa. On valitettava tosiasia, että nykyään googletetaan niin potentiaaliset deittikumppanit kuin työntekijätkin, joten on suotavaa vähän katsoa, minkälaista materiaalia sen oman nimen takaa löytyy.

Minun viisi vinkkiäni henkilöbrändin rakentamiseen ovat:

  1. Ole oma itsesi. Vaikka jonkinlainen itsesensuuri onkin elämässä suotavaa, ei kuitenkaan kannata olla mitään muuta kuin olet. Epäaitous paistaa aina läpi.
  2. Valitse taistelusi. Kaikkien ei tarvitse olla joka paikassa. Löydä oma foorumisi ja panosta siihen: Jos Instagram ei ole sinun juttusi, voisiko vaikka Twitter olla?
  3. Ole aktiivinen. Kun olet löytänyt sinulle sopivan kanavan, tuota sinne omannäköistäsi sisältöä säännöllisesti. Pikkuhiljaa samanhenkiset seuraajat löytävät sinut.
  4. Ei Roomaakaan rakennettu päivässä. Brändin rakentaminen vaatii pitkäjänteistä työtä, kärsivällisyyttä ja suunnitelmallisuuttakin.
  5. Katso itseäsi välillä toisten silmin. Googleta itsesi ja tarkastele tuloksia kriittisesti. Älä unohda vilkaista myös some-kanaviasi sillä silmällä.

Mitenkäs se ämpärilista?

On suorastaan päätöntä, että taas vedellään vuoden viimeisessä kuukaudessa. Tai että täytin jälleen eilen vuosia. Hullua tämä on siksi, että ihan vastahan minä vaapuin menemään jättiläismäisen raskausmahani kanssa kohti 28:tta ikävuotta ja nyt olen toinen jalka haudassa  taas vuoden viisaampi. 365 päivää on mennyt kamalan nopeasti. Olen saanut lukuisia uusia juonteita sekä oppinut aika paljon itsestäni, äitiydestä ja elämästä ylipäätään (koulussa sen sijaan en ole oppinut juuri mitään, mutta ei nyt siitä sen enempää).

Tämä eilen iskenyt vuoden 2017 loppumisesta johtuva haikeus sai minut tekemään pienen katsauksen siihen, mitä alkuvuodesta rehvakkaasti päätinkään tänä vuonna saada aikaan. Ajattelin nyt käydä tämän listan läpi, jotta näkisin, missä on vielä työnsarkaa. Sillä vuottahan on jäljellä vielä peräti neljä viikkoa. Siinä ajassa ehtii hyvin tehdä villasukat, sata opintopistettä, aloittaa uuden harrastuksen ja laihduttaa kymmenen kiloa. Tässäpä siis vielä kerran ämpärilistani höystettynä muutamalla arkisella kuvalla vuoden varrelta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  1. Puhelimen käytön vähentäminen on sujunut ihan kohtalaisesti.
  2. Opettelen kokkaamaan uusia ruokia. Tässä olen epäonnistunut kaamealla tavalla. Olen tosin oppinut tekemään ihan syötävää juustokakkua, mutta lasketaanko se ruoaksi?
  3. Panostan ihonhoitoon. En ole panostanut sen yhden kosmetologikäynnin jälkeen oikeastaan muuten kuin että olen aina pessyt meikit pois paitsi kerran kun olin tosi humalassa väsynyt.OLYMPUS DIGITAL CAMERA
  4. Opintopisteiden kerryttäminen. Tässä taas olen onnistunut paremmin kuin haaveilinkaan. Tavoitteeni oli tehdä 40 opintopistettä syksyn aikana. Olosuhteiden pakosta niitä tulee nyt 64.
  5. Hymy kuntoon -projekti odottaa edelleen sitä viisauden poistoa. Koska olen tosiaan opiskellut jonkin verran aloittaen samalla työt ja koska kotona on yhdeksäkuinen lapsi, en ole ehtinyt hammaslääkäriin. (Sillä ei ole osuutta asiaan, että pelkään edelleen kuollakseni hammaslääkäreitä.) Ehkä joululomalla?
  6. Kiinnitän huomiota hyvinvointiin. Olen kyllä yrittänyt kuntoilla ja lisännyt tuntuvasti hyötyliikuntaakin, mutta syöminen on vähän vaihtelevalla tolalla. Nytkin mussutan parhaillaan ”motivaatiokarkkeja” koska oikeastaan minun pitäisi tämän blogipostauksen sijaan tehdä rahoituksen esseetä.
  7. Opettelen neulomaan vaativampia juttuja. Tälle en ole uhrannut ajatustakaan. Toisaalta ehtisihän tässä jouluksi vielä tehdä villapaidan jos toisenkin…
  8. Matkustan Lontooseen. Ei ole varmaankaan jäänyt kellekään epäselväksi, että tämän olen sentään toteuttanut, kuten myöskin:
  9. Osallistun Kiuruveden Iskelmäviikoille. 
  10. Täydellinen inventaario tavaroille ja turhat rojut kiertoon. Tämäkin on hoidettu. Vaikka edelleen niitä rääsyjä lojuu kassikaupalla kaappien pohjalla odottamassa taas seuraavaa kirppiskertaa. Tai sitten vien ne vaan kierrätykseen suosiolla.

Vuodesta 2017 ei siis mitä luultavimmin tule vuotta, jolloin neuloin elämäni ensimmäiset villasukat tai valkaisin purukaluston, mutta se tullaan muistamaan vuotena, jolloin lisäännyin sekä suoritin 18 koulukurssia puolessa vuodessa. Tämä mahdollistaa ensi vuoden ykköstavoitteeni, eli valmistumisen ennen kuin täytän pyöreitä, mutta se on sitten ihan vallan toinen tarina se.