Ristiäiset, vauvan ensimmäiset bileet, ovat tuiki tärkeä tilaisuus. Nykyään on melko yleistä pitää nimenantojuhla ilman mitään sen kummempia virallisia osuuksia tai kastetta, mutta itse kirkkoon kuuluvana en nähnyt mitään syytä olla liittämättä jälkeläistäni Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi.

Ristiäisten, kuten kaikkien juhlien, järjestämiseen liittyy melko paljon kaikenlaisia seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon. Päätinkin koota tähän muutamia.

Nimi: Liitetään lapsi kirkkoon tai ei, nimi pitää kaikille antaa. Tässä riittääkin pohtimista etenkin jos vanhemmilla ei ole sama sukunimi tai jos toinen vanhemmista on oikeastaan jo vuosikymmeniä sitten päättänyt, minkänimiset jälkeläiset haluaa. Me päädyimme sellaiseen kompromissiin, että viime kädessä toinen päätti etunimet ja toinen sukunimen.

Pakolliset järjestelyt: Maistraatista lähetetään lapsen syntymän jälkeen paperi, johon täytetään edellisen kohdan mukaisesti päätetyt nimet. Tämä sitten joko toimitetaan maistraattiin tai annetaan pastorille.

Ajankohta: Ristiäiset tulisi järjestää kahden kuukauden kuluttua lapsen syntymästä tai vähintäänkin ilmoittaa nimi maistraattiin. Jos vanhemmat eivät ole naimisissa, on hyvä ottaa huomioon ennakolliseen isyydentunnustukseen liittyvä kuukauden harkinta-aika mikäli halutaan antaa isän sukunimi.

Mekko: Jos lapsi kastetaan, tulee hänellä olla yllään valkoinen pitkä kastemekko. Itse toimituksen jälkeen mekon voi toki vaihtaa mihin tahansa kuteisiin. Pelkässä nimenantojuhlassa kastemekkoa ei tarvita ja henkilökohtainen mielipiteeni onkin, että sitä ei myöskään silloin tulisi käyttää. Kastemekon kanssa saattaa tulla myös kädenvääntöä mikäli molempien vanhempien suvuissa on niin sanottu perinnemekko. (Me ratkaisimme asian sopimalla, että jos tulee tyttö, käytämme minun sukuni mekkoa ja jos tulee poika, käytämme avomieheni suvun mekkoa.)

Paikka: Kastejuhlan voi järjestää kirkossa, seurakuntatalolla tai vaikka isovanhempien luona. Minulle oli äärimmäisen tärkeää, että lapsi kastetaan meillä kotona. Tiiviistä tunnelmasta huolimatta olen tähän päätökseen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka jouduinkin sitä varten imuroimaan jopa sohvan alta sekä pesemään lattiat. (Tai no, äitini oli auttamassa järjestelyissä ja hän imuroi sekä luuttusi, mutta kuitenkin…)

Kutsut: Ristiäiskutsuksi riittää myös ihan vaikkapa puhelimitse tehty ilmoitus, mutta minä halusin askarrella ja lähettää perinteiset kutsut. Laitoin niihin ajankohdan, syntymäajan sekä strategisten mittojen lisäksi seuraavan tekstin Tove Janssonin kirjasta ”Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia”:

Minä olen niin pieni, ettei minulla ole nimeä, vastasi mönkijä innokkaasti. Ajatella, ei kukaan ole sitä ikinä aikaisemmin kysynyt. Ja sitten tulet sinä, josta olen kuullut niin paljon ja johon olen halunnut tutustua, ja kysyt, mikä minun nimeni on. Luuletko -voi sentään, jos voisit- tarkoitan, olisiko siitä kauhean paljon vaivaa, jos keksisit minulle nimen, joka olisi minun eikä kenenkään muun?”

Valmis ristiäiskutsu

Vieraat: Tilanpuutteen takia piti vieraslista karsia ainoastaan lähisukulaisiin ja kummeihin. Kutsuimme kuitenkin muutamat lähimmät ystävät iltapäivällä rääppiäisiin, jotta hekin pääsivät osalliseksi tätä tärkeää päivää.

Kummit: Jos lapsi kastetaan kirkkoon, tulee hänellä olla vähintään kaksi kummia. Näiden tehtävä on olla pienokaisen erityinen ystävä ja tukea vanhempia tämän kristillisessä kasvatuksessa. Kirkoon kuulumattomat eivät varsinaisia virallisia kummeja tarvitse, mutta usein silti on tapana nimetä ”kummeiksi” vaikkapa vanhempien ystäviä.

Tarjoilut: En olisi ikimaailmassa selvinnyt juhlasapuskojen valmistamisesta ilman apua. Me päädyimme tarjoamaan kakkukahvit ja illan rääppiäisiin osallistuneet saivat kuohuviiniä. Tarjolla oli kahta erilaista voileipäkakkua, kolmea täytekakkua, pororieskarullia, karjalanpiirakoita munavoilla sekä kuivakakkua ja keksejä. Nämä riittivät mainiosti kolmellekymmenelle juhlavieraalle sekä kymmenelle rääppiäisiin osallistuneelle, enkä jäänyt itsekään nälkäiseksi.

Juhlan kulku: Kastejuhlan virallinen osuus kestää parikymmentä minuuttia. Ainakin meillä pastori piipahti viikkoa ennen kylässä ja kävimme yhdessä läpi toimituksen sekä päätimme, mitä virsiä veisataan. Kummit saivat osallistua lukemalla pätkän esirukousta sekä evankeliumia (Mark 10:13-16).

Lahjat: Kummilusikka ja korut ovat suosittuja ristiäislahjoja. Näiden lisäksi pienokaisemme sai muun muassa vaatteita, leluja, kirjoja, lahjakortteja ja astioita. Ihanat ystäväni olivat myös ostaneet minulle hopeisen riipuksen, johon on kaiverrettu lapseni nimi, syntymäaika, -pituus ja -paino.

Pukeutuminen: Jos ristiäiset pidetään kirkossa, on kohteliasta peittää olkapäät. Kotona voi olla vähän rennommin. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon juhlan luonne, joten kaikkein lyhyin vesirajamekko ei ehkä ole se oikea valinta. Miehillä olisi suotavaa olla vähintäänkin pitkät housut, mutta ei kuitenkaan farkkuja. Vinkkinä imettäville, että kannattaa hankkia sellainen kolttu, jossa tuo ruokinta onnistuu helposti. Itsehän en ottanut sitä asiaa huomioon mekon valinnassa, vaikka rehellisyyden nimissä olisi kyllä kannattanut.

Koska minulla ei ole omaperäisiä ideoita, haluan vastata näihin niin monessa blogissa pyörineisiin kysymyksiin minäkin. Ihan vain siksi, että ketään tuskin kiinnostaa, mitä syön perjantai-iltana tai mikä on suosikkikaupunkini.

Nimeni on… Riina Marianna Keinonen

Jotkut tosin kutsuvat minua… Kepaksi

Olen syntynyt… Suomen Turussa kaksi kuukautta etuajassa joulukuun alussa kahdeksankymmentäluvun loppupuolella.

Pienenä olin varma, että minusta tulee… kirjailija. Jossain vaiheessa tosin halusin myös siivoojaksi. (Toki tällä hetkellä kotimme pölykerroksen perusteella sitä lienee hieman vaikeaa uskoa.)

Kolme parasta piirrettä minussa on… kunnianhimo, järjestelmällisyys ja pitkät sääret.

Lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu… käydä pissalla, ruokkia vauva ja ehkä syödä jääkaapissa olevan makaronilaatikon jämät. Aion myös järjestää ristiäiset, varata ajan kuumakivihierontaan, valkaista hampaat, mennä kehonkoostumusmittaukseen ja matkustaa Lontooseen.

Suosikkikaupunkini on… Kiuruvesi. (Kyllä, se on kaupunki. Googleta vaikka!)

Suosikkibiisi tällä hetkellä… on koko Hectorin tuotanto. Aina.

Suosikkiravintolani ja -ruokani siellä… Mamma Rosa, parsaviikot ja kunnon pihvi puolikypsänä.

Suosikkijuomani on… kahvi ja shampanja. On sangen ikävää, että joudun nykyään rajoittamaan molempien nauttimista aika tavalla.

Suosikkisarjani on…tällä hetkellä ”Uusi Sherlock”, mutta ”Sinkkuelämää” ansaitsee myös erityismaininnan.

Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä… Miten sattuikaan! Nimittäin kirjoitinkin aiheesta taannoin. Klikinsäästäjille tiedoksi, että kyseessä on Lumenen BRIGHT NOW VITAMIN C HYALURONIC ESSENCE.

Suosikkisovellus puhelimessani on… S-mobiili. On tosi koukuttavaa seurata, kuinka monta euroa on seuraavaan bonustasoon ja kuinka paljon niitä sitten kymmenes päivä tilille kilahtaa.

Mitä pakkaat mukaan matkalle? Passin ja hammasharjan. Muita koottuja pakkausvinkkejäni voit lukea täältä.

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? No mitäpä luulet? Samaa mitä kaikki, eli kaivan nenää.

Viimeisin sisustusostoksesi? Haluaisin vastata, että jokin kamalan kallis ja täysin turha taulu tai vastaava, mutta todellisuudessa vastaus on: Käytännöllinen kirjahylly työhuoneeseen ja siihen sopivia harmaita mappeja tosi tärkeiden papereiden arkistointia varten.

Viimeisin Whatsapp viesti? ”Siin vieres oli joku kiinalaine mut söin tietenki liikaa ku otin jonku menun.”

Paras tapa tuhlata 50 euroa? Ehdottomasti ruoka. Toisaalta lempiarkishampanjani Nicolas Feuillatte eli kavereiden kesken NF maksaa asiakasomistajan ravitsemusliikkeissä vain 39,95€. Koska olen tippikulttuuria harrastava kroisos, voi sen toki pyöristää viiteenkymppiin, eli vastaan tähänkin shampanja.

Bravuurini keittiössä? Olen tosi hyvä ruoanlaittoviinin juomisessa ja valmiiden sapuskojen syömisessä. Sen lisäksi osaan tehdä välttävästi tsatsikia ja mustikkapiirakkaa.

Perjantai-illan herkuttelua varten ostan kaupasta… lanttua, lehtikaalia, selleriä, kookosvettä ja vegaanisia kuivattuja kaninpapanoita. Jos olen oikein villillä tuulella, saattaa matkaan lähteä myös yksi banaani. (Toisin sanoen ostan nachoja, meatlover -pakastepitsaa, Jaffaa, kermajäätelöä, irtokarkkeja, rasvaisia juustoja ja kanansiipiä.)

PS. Tämä kirjoitus ei ole S-ryhmän maksettu mainos, vaikka se tässä useammassakin kohdassa mainitaan. Säälittävä totuus vain on, että olen pahasti koukussa keskittämiseen.